Tämä sivusto koskee tuulivoimaa.

Murteestaan ja pitsistään tuttu rauma

Vuonna 1442 perustettu Rauma on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista. Raumaa vanhempia kaupunkeja Suomessa ovat ainoastaan Turku, Porvoo ja Ulvila sekä aiemmin Suomeen kuulunut Viipurin kaupunki. Rauma on satamakaupunki, joka sijaitsee Selkämeren itärannalla eteläisessä Satakunnassa. Asukkaita Raumalla on hieman alle 40 tuhatta. Kaupungin pinta-alasta hieman alle puolet on maa-alueita, kymmenesosa sisävesialueita ja runsaat puolet merialueita. Rauma ja sen lähikunnat Eura, Eurajoki ja Säkylä muodostavat Rauman seutukunnan talousalueen, jonka alueella on noin 68 tuhatta asukasta. Rauma on tunnettu murteestaan, joka eroaa Turun murteesta selvästi, vaikka kuuluu lounaismurteisiin. Murteeseen on tullut vaikutteita satamakaupungin satojen vuosien historian aikana ruotsin ja englannin lisäksi myös ranskasta sekä venäjän ja viron kielistä. Murteen lisäksi Rauma on tunnettu myös muun muassa pitsinnypläyksestä sekä meri- ja metsäteollisuudestaan. Rauma pitää sisällään kaksin kappalein UNESCO:n maailmanperintökohteita, joista toinen on Pohjoismaiden suurin yhtenäinen puutaloalue Vanha Rauma ja toinen pronssikaudelta peräisin oleva kalmistoalue Sammallahdenmäki. Vanha Rauma on hyvin säilynyt puutaloalue, joka toimii kaupungin elävänä ja kauniina keskuksena runsaine museoineen, kauppoineen, kahviloineen ja ravintoloineen asuintalojen lisäksi.

Rauman kaupungin historia

Rauma oli toiminut alueellaan kaupallisena ja uskonnollisena keskuksena ennen kaupungin viralliseksi katsottua perustamishetkeä vuonna 1442, jolloin Kaarle Knuutinpoika Bonde antoi Rauman porvareille kaupanharjoittamisoikeuden, minkä myötä raumalaiset porvarit saivat samat lain ja oikeuden suomat edut, vapaudet ja erioikeudet, mitkä tuolloin olivat myös turkulaisilla porvareilla. Kun Kustaa Vaasa perusti vuonna 1550 Helsingin, useiden pienempien kaupunkien kuten myös Raumankin porvareita määrättiin muuttamaan uuteen pääkaupunkiin, koska kuninkaan ja hänen neuvonantajiensa mielestä maahan tarvittiin mieluummin muutamia suuria kaupunkeja kuin useita pieniä. Osa porvareista vastusti määräystä ja jäi Raumalle, jossa näitä jahdattiin vuosien ajan, ennen kuin porvaristolle myönnettiin vuonna 1557 paluulupa Helsingistä. Rauman porvarit ja laivurit tekivät kannattavaa kauppaa meriteitse muun muassa Ruotsin, Saksan ja Baltian maiden kanssa 1500-luvulla. Raumalaiset kauppiaat veivät mennessään runsaasti puutavaraa ja puuastioita ja toivat takaisin kankaita, suolaa ja juomia. Kaupungin kehitys kuitenkin hiipui 1500-luvun loppupuolella, kun Ruotsin keskittämispolitiikan seurauksena muun muassa purjehtiminen ulkomaille kiellettiin, ja Rauma saattoi tehdä kauppaa ainoastaan Turkuun ja Tukholmaan. Tätä kautta jatkui 1700-luvulle saakka, minkä aikana ympäristöön syntyi myös uusia kilpailevia kaupunkeja. 1800-luvulla Raumalla oli maan suurin purjelaivasto ja merenkäynti kukoisti. Merikaupankäynnistä saatuja varoja sijoitettiin kaupungin kehittämiseen, kuten rautatien rakentamiseen ja Opettajaseminaarin perustamiseen. Seuraavalla vuosisadalla Rauma kehittyi teollisuuskaupungiksi, jolloin niin teollisuuden kuin väestön määrä kaupungissa kasvoi nopeasti. Nopean väestönkasvun myötä kaupungin vanha puutaloalue joutui purku-uhan alle, mutta se säästyi kuitenkin lopulta ja liitettiin vuonna 1991 maailmanperintökohteeksi.

Rauma ja meri

Rauma on syntynyt Selkämeren rannikolle ja elänyt vuosisatojen suoraan merestä ja meren kautta tehdystä kaupasta. Aikojen saatossa Rauma on saanut runsaasti vaikutteita muista maista aivan kuten muutkin satamakaupungit. Rauman historiaan satamakaupunkina pääsee tutustumaan muun muassa merenkulkuoppilaitoksen vanhassa rakennuksessa sijaitsevasa Rauman Merimuseossa. Vanhassa Raumassa sijaitsevat myös laivanvarustajan kotimuseo Marela sekä merimiehen kotimuseo Kirsti.

Rauma ja meri

Raumalla on rakennettu laivoja jo 1500-luvulta lähtien, kun Rauman ensimmäinen varvi eli laivaveistämö perustettiin kaupunkiin. Raumalla rakennettiin purjelaivoja satojen vuosien ajan kaupungin teollistumisvaiheeseen saakka. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunkiin perustettiin telakka sotakorvauksina luovutettavien laivojen rakentamista varten. Telakalla valmistettiin puurunkoisia kuunareita, ja kun sotakorvaukset oli saatu maksettua, telakalla ryhdyttiin valmistamaan uudempia teräsrunkoisia aluksia.