Tämä sivusto koskee tuulivoimaa.

Ulvilan pitkä historia osa 2

Ulvilan kaupunki on yksi kuudesta suomalaisesti keskiaikaisesta kaupungista, ja alueen asutuksen historia juontaa juurensa jo tuhansien vuosien päähän. Tämän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa tarkasteltiin Ulvilan alueen syntymistä jääkauden aikaisen maajään vetäytymisen jälkeen ja ensimmäisten asukkaiden saapumista alueelle kivikauden loppuvaiheilla. Pronssikaudella Ulvilan alue oli koko Suomen rikkainta aluetta, mutta rautakauden aikana alueen asutus katosi ja Ulvila muuttui erämaaksi.

Alueelta ei enää ole löytynyt hautalöytöjä, jotka osoittaisivat alueella olleen asutusta pronssikauden päättymisen jälkeen. Tuolloin Ulvilan alueelle vetäytynyt merenlahti jatkoi laskemistaan ja joki kasasi Ulvilan nykyisen keskustan tienoille savimaata, jonka muokkaaminen silloisilla välineillä oli ilmeisesti liian työlästä. Ylemmäs Kokemäenjoen laaksoon Kokemäelle alkoi muodostua asutusta vuoden 300 tienoilla, ja asutus voimistui koko ajan ensimmäisen vuosituhannen loppuun saakka, jolloin Kokemäen alueelle syntyivät muinaiskaupungit Telja ja Hahlo, joilla oli jo kaupallista merkitystä.

Rautakaudelta keskiajalle

Kun rautakaudelta siirryttiin historialliseen aikaan, kehittyivät ihmisten maanviljelystaidot ja asutus alkoi levittäytyä Kokemäeltä myös jälleen Ulvilan suuntaan. Asukkaita alueelle houkuttelivat luultavasti myös kalastus ja hylkeenpyynti sekä turkiseläinten ja muun riistan metsästys. Ensimmäisenä Ulvilan alueelle syntyi 1200-luvun aikoihin Halstilan kylä, jonka väki saattoi olla peräisin Kokemäellä sijainneesta samannimisestä kylästä.

Ulvilan savimaiden viljely oli ollut aiemmin sitkaan maaperän vuoksi hankalaa aikakauden välineillä. Vaikka maata pystyttiinkin uudisasuttamisen aikaan jo käsittelemään rauta-auran ansiosta, oli Kokemäenjoen suistoalueelle syntynyt asutus osittain vierasperäistä, koska Ulvilan seudun harvaan asuttu alue tarjosi oivallisen tukikohdan ja sataman hansakauppiaille Visbystä ja muista kaupungeista. Ulvilan 1500-luvulle mennessä kehittyneistä kylistä suomenkielisen Halstilan jälkeen suuri osa olikin ruotsinkielisiä.

Ulvilan alueen nopea maankohoaminen on toiminut yhtenä edellytyksenä alueen asutuksen nopealle etenemiselle. Maataloja joen suistoon alkoi syntyä 1200-luvulla ja 1300-luvulla alueella on historiankirjojen mukaan ratkottu jo runsaasti erimielisyyksiä muun muassa kylien rajoista, kalastamoista ja nautintaoikeuksista käräjillä. Keskiajalla Ulvilan asutus myös vähitellen suomalaistui, ja asukkaissa on ollut jo 1400-luvulla suomenkielisiä talonpoikia. 1500-luvun puolivälin paikkeilla Ulvilan, Porin, Nakkilan ja Kullaan alueiden asukasmääräksi on arvioitu yhteensä noin tuhat henkeä.

Kirkkopitäjäksi

Kokemäestä on nähtävästi muodostunut Kokemäenjoen alueelle kirkkopitäjä Suomeen suuntautuneen ensimmäisen ristiretken aikoihin 1100-luvulla tai viimeistään 1200-luvun alkupuolella. Kokemäelle joen alajuoksulle rakennettiin asutuksen leviämiseen aikaan kaksi kirkkoa, toinen Nakkilan Kirkkosaareen ja toinen Ulvilan Liikistöön. Liikistön kirkon rakentamista vaati piipa Ragvald vuonna 1311 kirjoittamassaan kirjeessä. Kirjeestä ilmenee, että kirkon rakentamista on rahoitettu aneiden myymisellä.

Liikistöön rakennettiin ilmeisesti ensin puukappeli, jonka yhteydessä oli myös hautausmaa. Varainkerun jälkeen piispa Pentti antoi luvan kirkon rakentamiseen vuonna 1332. Molempien piispojen kirjoituksissa paikaksi kaavailtiin aluksi Liikisten saarta, mutta kirkko nousi Saarenluodon viereen. Kirkon rakennushanke Liikistöön toimi myös osaltaan osoituksena Ulvilan itsenäistymisestä. Liikistöllä on tarkoitettu kirjoituksissa ilmeisesti kappelisaarta laajemmin koko kirkkopitäjää, ja kappelista on laajentunut itsenäinen Liikistön pitäjä joskus 1300-luvun alussa.

Kauppalan perustaminen

Vuonna 1347 kirjoitetussa piispa Hemmingin kirjeessä, joka koski Ulvilan hautausmaan vihkimistä, myös kirkon nimi on vaihtunut Ulvilan kirkoksi, ja näin myös Ulvila vakiintui myös samalle paikalle perustetun kauppalan nimeksi. Ulvilan kirkon rakennusaineiksi on kulkeutunut myös hanskakauppiaiden hautakiviksi teettämiä gotlantilaista muotia edustavia kalkkikivipaaseja, joka osoittaa alueella olleen myös saksalaista hansakauppiaiden asutusta, joka on mahdollistanut Ulvilan kehittymisen kaupungiksi.

Asutusta kasaantui paljon markkinapaikan ympärille, mutta maakaareen hyväksymisen jälkeen alueelle myös laajeni viljelyasutusta. Kylissä oli usein paikoin asutusta jo 1400-luvulla ja viimeisimmät perustettiin 1500-luvun taitteessa. Vanhemmat kylät kuuluivat suomalaisen oikeuden piiriin, mutta myöhemmin syntyneet kylät ja aiemmista pilkotut kylät siirtyivät ruotsalaisen oikeuden alle.